keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 kuvina

Huh, mikähän lie mielenhäiriö iski, kun sain aikaiseksi kirjautua tänne bloggeriin! Siis hyvää tätä vuotta ystävät! Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime vuoteen, sillä tämä postaus on virunut luonnoksissa jo ainakin sen kaksi viikkoa.

Vuosi 2017 oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Tai ei ehkä sittenkään niin monella tapaa, sillä tärkeimmissä käänteessä taisi molemmissa lukea puutarha. Jos joltakulta on mennyt ohi, niin keväällä ostin siirtolapuutarhamökin ja syksyllä aloitin puutarhuriopinnot, ja nämä asiat värittivät aika vahvasti viime vuotta. Mutta asiaan!

Vuonna 2017 koin elämäni ensimmäiset puutarhahetket.
Pääsin mukaan jo heti alkukesän aikaan, kun puutarha vasta heräili eloon ja minä odotin jännityksellä mitä kaikkea maasta puskeekaan esiin.


Ensimmäisen puutarhakesän odotetuin hetki taisi olla  pionien kukinta. Nämä kaunottaret ovat ehdottomasti pienen puutarhani kuningattaria.


Ja vihdoin pääsin nauttimaan myös elokuisen puutarhan tunnelmasta. Se oli juurikin niin ihanaa kuin olin ajatellutkin sen olevan.


Kesäyöt saivat kesäkodin ja puutarhan myötä ihan uuden merkityksen elämässäni. Pelkään pimeää, eikä kesäyön hämäryys tee siinä poikkeusta, mutta jotenkin kummassa onnistuin silti nauttimaan näistä tummuvista illoista mökillä.



Ja se kesäkoti, siitä tuli heti mun happy place. Vähän nuhjuisen oman kodin rinnalla kesäkodin valoisuus oli jotakin aivan ihanaa. Otin yläkerran käyttöön vasti ihan kesän lopulla ja kevään to do -listan kärjessä onkin sen remontoiminen entistä ehommaksi.


Loppukesä, late summer, alkusyksy... Syyskuun viimeistä viikkoa ja intiaanikesää unohtamatta! Mahtava päätös ensimmäiselle puutarhakesälle.


Ja sitten niihin muihin hetkiin. Opintovapaan ja opiskelujen myötä alkoi ihan uudenlainen ajanjakso elämässäni. Paljon entistä vapaampi, luovempi ja inspiroivampi. Eikä vähiten siksi, että vuoden viimeiseen puolikkaaseen mahtui niin paljon kukkia ja sidontaa.


 Kukkia mahtui toki myös vuoden ensimmäiseen puolikkaaseen. Nämä kukkakuvaushetket toimivat minulle kuin meditaationa aikana, jolloin mielessä myllersivät kaikenlaiset elämänmuutokseen liittyvät kysymykset. Itse näen näissä kuvissa paljon toivoa ja uskoa uusiin mahdollisuuksiin.


Valokuvauksen saralla viime vuoden aikana syveni rakkauteni still life - kuvausta kohtaan. Näissä kuvissa itse asetelma ei niinkään ole minulle se juttu, vaan erityisesti näihin pysähtyneisiin hetkiin latautuneen tunnelman tallentaminen.


Ja minun kuvissani näihin hetkiin on usein latautunut aimo annos visuaalista melankoliaa. Tiedättehän, sellaista selittämätöntä kaihoa ja kaipuuta.


 Vuonna 2017 kuvasin harvinaisen vähän luontokuvia, mutta ehkä kauneimmat winter wonderland kuvani ikinä. 
 

Tähän kollaasiin on hyvä lopettaa, sillä nythän tuolla ulkona alkaa olla taas kunnon talven ihmemaa -meininki meneillään.


Lyhyesti tiivistettynä vuosi 2017 oli selkeästi edeltäjäänsä parempi, enkä toivo yhtään sen vähempää tältäkään vuodelta. Oikeastaan vielä vähän enemmän.
Ja sitä samaa toivon teillekin!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Goodbye December

Vähän lyhyiksi ja harvoiksi ovat käyneet nämä minun piipahdukseni täällä blogimaailmassa viime aikoina ja vaikka se ei varmaan ketään muuta niin häiritse, niin itselläni on siitä aina vähän huono omatunto. Ja erityisesti siitä, että samalla vierailut ja kommentointi teidän muiden blogeissa on jäänyt vähemmälle. Olette kuitenkin olleet ajatuksissani! Yleensähän olen kiitollisuuden osoituksena teitä lukijoitani kohtaan arponut joulukuussa Bonnierin Suuren joulukirjan, mutta tänä vuonna sekin jäi väliin. Ei siksi etten olisi kokenut sitä tarpeelliseksi, vaan syynä oli niinkin arkinen asia kuin opiskelijabudjetti. 

Kaiken kaikkiaan siis hieman tavallisuudesta poikkeava joulu ja joulukuu. On ollut jotenkin vaikea keskittyä hetkeen, kun mieli on seikkaillut menneessä ja etenkin tulevassa puutarhakesässä, kevään harjoitteluissa ja siinä miltä elämä näyttää vuoden päästä. 

Kollaasissa kuitenkin niitä pieniä joulukuisia hetkiä. Onneksi niitäkin mahtui mukaan!

lauantai 23. joulukuuta 2017

maanantai 18. joulukuuta 2017

Vapaapäivä

Siitä on jokunen hetki vierähtänyt, kun vapaapäivä on viimeksi tuntunut näin ansaitulta. Viimeiset kuukaudet arjen ja vapaa-ajan ero on ollut niin pieni, että oikeastaan niitä on ollut turha edes erottaa toisistaan. Nyt takana on viikon putki oppilaitoksen joulumaata, ensin sitä valmistellen ja sitten siellä töitä tehden, ja johan tuntuu taas vapaapäiväkin joltain! 

Vaikka viime päivät ovat kuluneet siis hyvin jouluisissa merkeissä, on oma jouluun virittäytyminen jäänyt ihan puolitiehen. Se tuntuu suorastaan vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta. Heti torstaina alkavan joululoman aluksi täytyy siis pikakelata joulufiilis kohtaan "kolme yötä jouluun on" ja yrittää saada sävelestä kiinni. Voi olla, että tänä vuonna menee vähän nuotin vierestä, mutta väliäkös sillä. Joka tapauksessa iloista joulualusviikkoa teille kaikille!

Ja ilman kransseja ei selvitty tälläkään kertaa! Tämä kyseinen taitaa olla mun oma lempparini.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Yhden naisen kranssitehdas

Osa 2



Toinen erä kransseja uunista ulos! Viime vuonna solmin lahjapaketit vanhasta pellavalakanasta revityllä nauhalla, tänä vuonna hyödynsin samaa lakanaa kranssien rusetteihin. Lakanasta on moneksi siis! Kuten huomaatte, olen itse enemmän näiden puolikkaiden tai epäsymmetristen kranssien ystävä, mutta miten on teidän laita, perinteinen vai astetta modernimpi versio?

torstai 7. joulukuuta 2017

Yhden naisen kranssitehdas

Osa 1

Viimein se iski minuunkin, ihan totaalinen kranssihulluus. Viime viikolla tähän aikaan keräsin äitini pihalta kassikaupalla havuja, risuja, käppyräoksia, varpuja, ihan mitä vaan ja muiden juhliessa pikkujouluja väänsin niistä sitten sormet ruvella kranssin jos toisenkin. Tässä ensimmäinen erä uunista ulos!


Onko siellä muita, jotka ovat totaalisen höyrähtäneitä kransseihin?

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kuin kukkana kämmenellä

Pidetään tätä maata kuin kukkaa kämmenellä, sillä niin me sen meitä edeltäneiltä sukupolvilta saimme. Kauneimman lahjan, kuin kukkana kämmenellä. 
Väkisinkin herkistää.

Ikimuistoista itsenäisyyspäivää teille kaikille!