torstai 7. joulukuuta 2017

Yhden naisen kranssitehdas

Osa 1

Viimein se iski minuunkin, ihan totaalinen kranssihulluus. Viime viikolla tähän aikaan keräsin äitini pihalta kassikaupalla havuja, risuja, käppyräoksia, varpuja, ihan mitä vaan ja muiden juhliessa pikkujouluja väänsin niistä sitten sormet ruvella kranssin jos toisenkin. Tässä ensimmäinen erä uunista ulos!


Onko siellä muita, jotka ovat totaalisen höyrähtäneitä kransseihin?

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kuin kukkana kämmenellä

Pidetään tätä maata kuin kukkaa kämmenellä, sillä niin me sen meitä edeltäneiltä sukupolvilta saimme. Kauneimman lahjan, kuin kukkana kämmenellä. 
Väkisinkin herkistää.

Ikimuistoista itsenäisyyspäivää teille kaikille!

torstai 30. marraskuuta 2017

Goodbye November

Meinasinpas vallan unohtaa heittää heipat marraskuulle! Se sujui osaltani kyllä paremmin kuin lokakuu, mutta yleisfiilis oli silti jotenkin nihkeä ja harmaa. Ihan niin kuin säätila. Joten kieltämättä pienet ilon ja valon pilkahdukset olisivat joulukuussa ihan toivottua vaihtelua!

/ harmaata / opiskelijan luksuslounas ulkona / iltapäiväkahvit Porvoossa /
joulun ensimmäinen hyasintti / lahja itselle / lempijoulukoriste
/ Sinebrychoffin kotimuseo / osuin keskelle hääkuvauksia / Parolan aseman joulumarkkinat /

lauantai 18. marraskuuta 2017

When love was in the air

Muistin eilen pitkästä aikaa, miten paljon tykkäänkään valokuvata. Muistin myös sen heinäkuisen Tallinnan matkan, jonka kuvat olivat jostain syystä jääneet leikkauspöydälle lojumaan. Kävi nimittäin niin, että kuvasin eilen Helsingissä tismalleen samoja aiheita: pieniä hetkiä, pintoja ja rakkautta katukuvassa. Seuraavat kuvat ovat siis heinäkuisesta Tallinnasta ja marraskuisesta Helsingistä.




 Pimenevistä päivistä huolimatta valokuvausintoa kaikille teille muillekin!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kukkia pöydälläni

Vaihdoin muutama viikko sitten olohuoneen pöytänä palvelleen vanhan puupenkin vanhaan metalliseen arkkuun, jonka ostin jo joskus vuosi sitten vanhan tavaran kaupasta. Sen kaunis ja kulunut sinivihreä pinta tarjoaa upean taustan kukkakuville. 


Ylläolevan kukkakakun tein eilen koulussa. Kyseessä oli väriopin harjoitus, jossa jokaiselle arvottiin oma teema. Minun kohdalleni osui lähisävyharmonia. Tämän kaltaisia töitä tehdään koulussa yleensä viikon mittaan syntyneistä pätkäkukista, joten on mentävä sillä mitä kulloinkin sattuu tarjolla olemaan.  Tällä kertaa ajattelin lähteä vähän kauemmas omalta (väri)mukavuusasteeltani ja valitsin kelta-oranssin sävymaailman. Kuva ehkä hieman vääristää sävyjä, sillä esimerkiksi nuo oranssit neilikat eivät ole oikeasti noin punasävyisiä. Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva tehtävä, erityisesti juuri värien käytön näkökulmasta. Muita teemoja oli mm.  sävytön - sävyllinen, keskussävyharmonia, kylmä - lämmin, vastasävyharmonia, lämmin - lämmin, vaalea - tumma ja  yleisharmonia.


Kimpun sitominen on viime aikoina takkuillut ja tuntuu, että taidot junnaavat paikoillaan. Turhautumista on siis ollut ilmassa. Sidonnan kertauspäivänä ähelsin koko päivän kimpunteon ympärillä, mutta en ollut oikeastaan kertaakaan tyytyväinen lopputulokseen. Päivän päätteiksi tein vielä pätkäkukista kotiin vietäväksi pienen kimpun, jonka kanssa harjoitukset jatkuivat niin kauan kuin niissä suinkin henki pihisi.

Harjoitella pitäisi siis aina ja kaiken aikaa, mutta etäviikoilla haasteita aiheuttaa kukkamateriaalin saaminen mahdollisimman opiskelijaystävälliseen hintaan. Kauppareissuilla tulee siis katseltua sillä silmällä markettien kukkatarjontaa ja on tyydyttävä vähän tylsempiin yhdistelmiin. Niin kuin nyt vaikka juuri näissäkin kuvissa näkyviin lidlin ruusuihin ja freesioihin ja oman parvekkeen hopealehtiin.
  

Nyt on edessä taas pari etäviikkoa, joten tiedän mitä tulen tekemään. 
Tavoitteena on pitää pöytä kukitettuna!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Goodbye October


Tämä lokakuu meni osaltani ns. ihan vihkoon.

 Sidontataidot ovat tuntuneet junnaavan paikoillaan, 
pulla on löytänyt tiensä ihan liian helposti iltapäiväkahvin kylkeen, 
puutarhan ja kesäkodin laittaminen talviteloille on ollut ehkä maailman ärsyttävintä puuhaa 
ja kuin pisteeksi iin päälle viime viikolla eniten vituttikin sitten jo kaikki, myös ensilumi. 
Saatoin ehkä jopa liittyä talvenvihaajiin.

Ja nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että honeymoon uuden arjen kanssa alkaa ilmeisesti olla niin over! Ehkä se ei ole pelkästään huono asia.

Marraskuussa käärin hihat ja otan niskalenkin kaikista niistä asioista, jotka lokakuussa ovat aiheuttaneet turhautumista ja ärsytystä. Jes, tällä päättäväisyydellä eteenpäin!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Lokakuun hiljaisia hetkiä

Tämä lokakuu on ollut jokseenkin repaleinen. Vähän koulua, vähän etää, vähän puutarhaa, vähän tentteihin lukua, vähän kukkia, vähän sitä ja vähän tätä. Mutta sen sijaan näitä hiljaisia hetkiä on mahtunut kuukauteen paljon.

Kiitos opiskelujen ja etäpäivien olen nykyään enemmän kotona sellaisiin kellonaikoihin kuin normaalisti olisin vielä töissä. Se tuntuu edelleen hieman epätodelliselta ja jopa vähän luksukselta. Ja hyvä niin, sillä juuri muuhun luksukseen minulla ei tällä hetkellä varaa olisikaan. Ehkä juuri siksi olenkin osannut nauttia näistä omista pienistä hetkistä niin paljon. 


Minulla tapahtuu jotenkin automaattisesti syksyllä iltojen pimetessä sellainen pieni käpertyminen. Omaan kotiin, omaan rauhaan, omiin juttuihin. Toisin sanoen: vähemmän kaikkea muuta ja enemmän hyggeä. Ehkä tämä pienoinen epäaktiivisuus blogimaailmassa selittyy myös tällä ilmiöllä. 

Monethan valitsevat syksystä selviytymisen strategiakseen täysin päinvastaisen. Lisäävät liikuntaa, täyttävät kalenterin tapahtumilla ja pyrkivät muutenkin olemaan hyvin aktiivisia. Ja mikäpä siinä, jos se itselle toimii. Minulle tämä luonnonmukaisempi elämänrytmi vaan toimii paljon paremmin.


Joka vuosi ajatukseni myös kääntyvät lähestyvään jouluun jo heti lokakuun alussa. Tänä vuonna se yllätti itsenikin, sillä edellisellä viikolla tunnelmat olivat vielä ihanan kesäiset ja minä nautin iltapäiväkahveja mökin rappusilla istuen. Siihen väliin kaksi sateista päivää ja pam! Olin joulufiiliksissä. En toki tee joulun eteen aktiivisesti vielä mitään, vaan kyse on juurikin siitä fiiliksestä.


 Miten teillä muilla on lokakuu sujunut?

lauantai 30. syyskuuta 2017

Goodbye September


Pakko kai se on tänäkin vuonna sanoa, että mä niin tykkään tästä syksystä!

Kylmän alkukuun jälkeen tämä lämmin jakso on tuntunut aivan ihanalta ja tarjonnut täydellisen tavan jättää hyvästit ensimmäiselle puutarhakesälle. Yleensä en tähän aikaa vuodesta mieti kevättä, mutta puutarhan myötä kevät (ja kukkaloisto) on ollut vahvasti ajatuksista. Ja yhtä kukkaloistoahan tämä syyskuu on opiskelujen myötä ollut muutenkin. Siis mitä parahin kuukausi! Toivottavasti teilläkin!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kukkia ja latinaa, päivin ja öin

Minä höpsö kuvittelin, että näin opintovapaalla ehtisin panostaa enemmän myös tähän blogiin. Ihan niin kuin keväällä kuvittelin, että kesäkodin myötä puutarhajuttuja vain putkahtelisi ihan yhtenään ja lähes itsestään. Mutta kaikki uudet jutut vievät näköjään niin totaalisesti kaiken huomioni ja aivokapasiteettini, ettei energiaa tahdo riittää mihinkään muuhun. Ehkä juuri siitäkin syystä tämä opintovapaa on ollut niin mahti homma, kun on voinut keskittyä täysillä vain ja ainoastaan opiskeluihin. Mitä nyt puutarha vähän huutelee tarhurin perään ja ehkä se kotikin kaipaisi hieman hengettären huomiota...


Palatakseni tuohon otsikkoon, viime viikkoina päivät (ja yöt) ovat täyttyneet kukkasidonnasta ja kasvien tieteellisistä nimistä. Ja erityisesti niin, että juurikin ne kasvien tieteelliset nimet pyörivät mielessä kaiken yötä. Juuri nukahtamisen kynnyksellä säpsähdän hereille - Doronicum orientale! - vaivun hetkeksi uneen herätäkseni jälleen. Ja tämä toistuu aina ehkä noin viisi kertaa. Sempervivum tectorum! Aruncus dioicus! Heuchera! Ja aamulla ensimmäinen ajatukseni on luonnollisesti jotakin sellaista kuin Artemisia schmidtiana, mitäpä sitä ihminen muuta. Päivisin kasvien tieteelliset nimet pyörivät mielessä kuin mantra. Toisinaan niitä tulee jopa mumistua samalla tavalla ääneen. Paitsi silloin kun keskitytään kukkiin ja sidontaan.


Tähän mennessä olemme harjoitelleet kimppua, surulaitetta ja dekoratiivisia pöytäasetelmia. Tämä kuvissa näkyvä pitkänmallinen, matala pöytäasetelma taitaa olla oma suosikkini. Ihan jo pelkästään sävyjensäkin puolesta. Lähden aina vahvasti sävy edellä rakentamaan kokonaisuutta. Tätäkin tehdessä olin ehkä pienesti ajatellut, että valitsisin tällä kertaa niitä ei-niin-omia sävyjä, mutta sitten bongasin kylmiössä nuo ihanat vintageroosat kerrotut eustomat (?) ja se olikin sitten niin vahvasti rakkautta ensisilmäyksellä, että oranssien ja keltaisten kukkien oli ihan turha yrittää huudella sieltä enää mitään. Sävyjen lisäksi tässä työssä näkyy tähän asti tekemistäni ehkä eniten myös oma kädenjälkeni.


Seuraavat kaksi viikkoa kuluvat etäopiskelun merkeissä ja olen jo nyt vähän huolissani, miten selviän kaksi viikkoa erossa koulun kukkakylmiöstä. Kasvien tieteelliset nimet sen sijaan ovat niin vahvasti läsnä etäviikoillakin, että niitä tuskin tulee ikävä. Vaikkakin niiden mantratyylinen hokeminen ääneen on omalla tavallaan jopa ihan rauhoittavaa.  Ja eipä olisi muuten ilmojen puolesta voineet etäviikot parempaan saumaan osua, ihana intiaanikesä!

Nautitaan näistä lämpimistä syyspäivistä!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Terveisiä paratiisisaarelta

Verkkainen postaustahtini ei suinkaan ole johtunut siitä, että olisin lomaillut paratiisisaarella, vaikka siltä se on kieltämättä välillä tuntunut. Paitsi että opinahjoni Saaren kartano Mäntsälässä on miljööltään aivan ihana, myös itse opiskelu ja opintovapaa on tuntunut lähes paratiisilta siihen normiarkeen verrattuna. En varmaan kauheasti valehtele sanoessani, että opiskelu tällaisessa ymrpäristössä lähentelee jo lähes terapiaa! Vai mitä mieltä olette?


Minä opiskelen Saarella puutarhuriksi kukkasidontapainotteisella linjalla. Nämä ensimmäiset viikot ovat pitäneet sisällään mm. kukkasidontaa ja värioppia, myymälätyöskentelyä ja kasvioppia. Uutta asiaa on tullut paljon ja unta ei ole tarvinut iltaisin paljon houkutella. Samaan aikaan olo on ollut kuitenkin energinen ja innostunut. On ihanaa oppia jotakin uutta ja konkreettista! Täysin toinen maailma kuin aiempi ura ja opiskelut ja ehkä juuri siitä syystä olen vieläkin hieman pöllämystynyt. Toisaalta ihmettelen, miksi en tehnyt tätä loikkaa jo aikapäiviä sitten. Vaan niin kai se on, että asioilla on aikansa ja paikkansa. Kun tarpeeksi monta kertaa kiertää kehää ja päätyy aina samaan risteykseen, on vihdoin valmis kääntymään uuteen suuntaan. 

Viime viikkoina olen  innokkaasti viittoillut täällä risteyksessä ja rohkaissut kaikkia muitakin vuodesta toiseen ja vailla intoa samaa kehää kiertävää kääntymään seuraavan kerran risteyksestä uuteen suuntaan. Ainakin omalla kohdallani se on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tulevaisuudessa aion tehdä niitä paljon lisää. Siis hyviä päätöksiä ja loikkia tuntemattomaan!