sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Goodbye April


Huhtikuussa olen odottanut. 
Kirsikkapuiden kukintaa japanilaisessa puutarhassa. Kirjalähetystä. Soittoa pankista. Kevättä saapuvaksi. Huhtikuun viimeistä viikkoa. Ensimmäisiä mökkikahveja. 
Siinä odotellessa olen käynyt inspiroitumassa kevätmessuilla. Seilannut Tallinnaan ja takaisin. Tehnyt ensimmäisiä hankintoja mökille: samppanjalasit, pullo proseccoa ja kasvikuvia kehystettäväksi. Jostainhan se pitää aloittaa. 

Nyt odotan enää sitä kevättä... Toivotaan, että huomenna lämpenee.

Ihanaa vappua teille kaikille!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Siirtolapuutarhasta päivää!

Arvatkaa mitä? Ikiaikainen haaveeni omasta puutarhasta on vihdoin toteutunut ja nyt minulla on kerrostalokodin lisäksi myös pieni punainen tupa ja puutarha kaikkia niitä lukuisia puutarhaunelmiani varten!


Nykyisellään se ei ehkä ole vielä sellainen elokuinen, vanha, runsas ja kaikkialle rönsyilevä salainen puutarha, joka kukkii aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn niin kuin joskus unelmapuutarhaani kuvailin, mutta sellainen siitä vielä tulee. Yksi kesä kerrallaan.


Arvaatte varmaan, että olen samaan aikaan sekä onneni kukkuloilla että kauhusta kankeana. Kun asiat monen vuoden haaveilun jälkeen liikahtavat yhtäkkiä vauhdilla eteenpäin, niin väkisinkin vauhti hirvittää. Ainakin mutkissa.


Tällä hetkellä olo on siis jokseenkin pöllämystynyt. On niin paljon kaikkea, mitä pitäisi/haluaisin tehdä, etten oikein edes tiedä mistä aloittaa. Toisaalta on myös paljon sellaista, mihin ei ehkä kannata heti rynnätä ja alkuinnostuksen keskellä maltti lieneekin suurinta valttia.


Yksi asia lienee kuitenkin varma.
Tästä eteenpäin Muusan elokuu on myös aloittelevan puutarhurin temmellyskenttä. Hurjaa!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Minne katosi päivät

Tosiaankin, minne katosi päivät, ihmettelee hän. Pitkillä vapailla, silloin kun ei ole mitään sovittua menoa, rytmini vaihtuu heti monta astetta verkkaisemmaksi. Ja nykyään se todellakin tapahtuu heti. Okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin siihen riittää jo pelkkä vapaa viikonloppu. 

Hyvistä aikeista huolimatta aamupala ajoittuu jonnekin kympin tienoille, ihmisten ilmoille saan kammettua itseni ehkä joskus iltapäivän tunteina jos silloinkaan, sitä ennen olen yleensä kerennyt juoda jo yhdet välikahvit, sen jälkeen onkin sitten jo taas vuorossa toiset kahvit (voi olla myös kolmannet), lounaan (päivällisen, illallisen...) kerkeän nauttia vasta joskus seitsemän-kahdeksan aikoihin... Tuo viimeinen fakta muuten järkyttää äitiäni suuresti. Tykkään ajatella sen vähän sellaisena taiteellisena vapautena ja pienenä kapinana: syön lounaani vasta illalla, koska mä voin.


Tämä pääsiäinen noudatteli siis suurimmaksi osaksi tuota laiskiaisten ja vetelehtijöiden kaavaa. Se ei sinänsä haitannut, koska ainoa suunnitelmani oli katsoa yle Areenalta Bloomsburyn ryhmän ja Victorian (ihan mahtavia sarjoja kumpainenkin!) uusimmat jaksot ja tämä suunnitelma kyllä toteutuikin. Mutta joskus olisi myös kiva yllättää itsensä touhuamalla tehokkaasti päivät läpeensä. Enkä edes kehtaa ajatella, mitä kaikkea lapselliset ystäväni ovat jo tehneet sillä aikaa, kun minä vasta harkitsen josko olisi vähitellen aika ryhtyä aamukahvinkeittoon... Jossain mielen perukoilla toki kummitteli ajatus kevätsiivouksen tekemisestä. Lienee turha edes mainita, että se kummittelee siellä vieläkin. Miksi tehdä tänään sitä, minkä voi vielä huomennakin jättää tekemättä -mentaliteetti on siis edelleen vähän liiankin voimissaan, ikävä kyllä. Aion kyllä ryhdistäytyä. Ihan any day now.


Pääsiäisen tunnelma oli ehkä jollain tavalla odottava. Kylmät säät pistivät stopin kevään etenemiselle, enkä minäkään sitten oikein osannut tarttua mihinkään. Niinkuin nyt vaikka siihen kodin kevätsiivoukseen. Toisaalta kauhistuttaa tämä päivien kuluminen, mutta toisaalta en panisi pahakseni vaikka aika kuluisi ja kevät etenisi seuraavat pari viikkoa vähän nopeammalla tahdilla. Tai no, ensi lauantaille on luvassa reissu Tallinnaan. Silloin tunnit voisivat taas madella. Ja tuulet tyyntyä!

Nyt olen ehkä jotakuinkin saanut perusteltua itselleni (ja teille siinä sivussa...), miksi en tehnyt pääsiäisenä mitään ja voin alkaa asennoitua taas työmoodiin ja arkeen aikatauluineen. Siihen solahtaminen on muuten vähintään yhtä hämmästyttävää kuin tämä verkkaisempaan rytmiin siirtyminen. Ja hyvä niin, aika aikansa kutakin!

Nähdään taas!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Täällä taas, kera tulppaaneiden tottakai!

Näin totaalista blogilomaa en olekaan ennen pitänyt. Omien postausten väli on saattanut kyllä venyä pidemmäksikin, mutta silloinkin olen yleensä käynyt vierailulla teidän muiden blogeissa. Nyt en tehnyt sitäkään. Melkoista lomailua siis!

Kamerakin lomaili yllättävän pitkään ja itseasissa nämä kuvat ovatkin ajalta ennen hapsuhelmaisia tulppaaneja. Ostelen kukkia joskus vähän harva se päivä ja ne vaihtavat maljakkoa ja kokoonpanoa tilanteen mukaan. Ennen hapsuhelmojen saapumista nämä kaverit pääsivät koristamaan tätä hevosenpäämaljakkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä maljakko oli kyllä ihan loisto-ostos!


Väriä ja energiaa viikkoonne!