maanantai 14. elokuuta 2017

Myrskyn jälkeen

Lauantaisen myrskyn jälkeen olo on ollut samaan tapaan vähän ontto ja pöllämystynyt kuin joskus juhlien jälkeen. Aiemmin päivällä toivoin, että tulisi nyt sitten oikein kunnon rytinä. Ja rytinä tuli. Enää tuskin tulen moisia toiveita esittämään.


Myrskyvirtaus pyyhälsi kesäkotini ohi melkoisella voimalla, mutta otti matkaansa onneksi vain keinun ja muutamia pikkutavaroita. Äidillä, siskolla ja heidän lähinaapureillaan ei ollut yhtä hyvä tuuri, vaan myrsky jätti jälkeensä todellisen hävityksenkauhistuksen. Onneksi kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut.


Nämä kuvat on ottettu myöhemmin illalla, kun vihdoin uskaltauduimme ystäväni kanssa lähtemään pienelle kierrokselle lähiympäristöön (kuvat minusta siis hänen ottamiaan). Varmistellessamme myrskyn laantumista, missasimme suurimmaksi osaksi sitä seuranneen erikoisen valon. Edes hyvien kuvien vuoksi ei tehnyt mieli ottaa riskiä, sillä ensimmäinen myrskyvirtaus tuli päälle ihan hetkessä (söimme ulkona vielä muutamaa minuuttia aiemmin). Onneksi olin muuten sen verran kaukaa viisas, että kutsuin itselleni yökyläilijän juuri lauantaille! Vaikkakin normaalisti ukkosta pelkäävä koira taisi olla meistä se kaikista coolein. Hyvä, että edes joku oli.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Silloin joskus kolme vuotta sitten

Muusan elokuu on ollut olemassa kolme vuotta ja rapiat päälle.


Perustin blogin tilanteessa, jossa olin vuoden päivät tahkonnut jokseenkin vastentahtoisesti töiden ohella kasaan jatkotutkintoa alalle, joka ei sitten enää kiinnostanutkaan minua riittävästi. Niin kuin ehkä yhtään. Jokainen, joka on joskus yrittänyt pakottaa itseään tekemään jotakin, mikä ei tunnu omalta, tietää millaisia tuntemuksia se aiheuttaa. Ihmiset ympärillä tsemppasivat jatkamaan opintoja ja minä huusin sisäisesti eitä, uskaltamatta kuitenkaan tehdä ratkaisevaa päätöstä. Olotila oli siis jokseenkin ahdistunut ja kaipasin kipeästi muuta ajateltavaa ja omaa pientä pakopaikkaa arjesta. Ennen kaikkea halusin selvittää ja tehdä itselleni näkyväksi sen, mikä minua inspiroi ja mitä kohtaan tunsin intoa ja paloa. (Kun se kerran selkeästi ei enää ollut työ, jota joskus olin tehnyt suurella liekillä.) 


Aika oli siis enemmän kuin kypsä Muusan elokuulle ja blogin myötä alkoi sisäinen matkani muusa kaksipistenollaksi. Sillä vaikka blogini on ulospäin hyvin kepeä ja kuljen tarkoituksella niin sanotusti aina sitä kauneinta reittiä, on se henkilökohtaisella tasolla pitänyt sisällään myös hieman deepimpää pohdiskelua ja tarjonnut minulle mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Ennen kaikkea se on ollut minulle väline katsoa itseäni vähän ulkopuolelta ja tehdä siten elämästäni hiljalleen enemmän itseni näköistä. Että katso nyt, nämä asiat sinua inspiroivat, tuolla on intohimosi ja tällaista elämää haluat elää.


Ja kun nyt kirjoitan näin, lienee sanomattakin selvää, että ne jatko-opinnot jäivät kesken ja nyt olen matkallani siinä pisteessä, että tämän loman jälkeen en enää palaa takaisin vanhan sorvin ääreen. Edessä on kahden vuoden opintovapaa ja lähden tavoittelemaan entistä kukkaisampaa uraa (kirjaimellisesti), mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään. Annan ajatuksen hautua hiljalleen seuraavien vuosien aikana luottaen tähän hyväksi havaittuun menetelmään. Teen sen kyllä itselleni näkyväksi, ja teille siinä sivussa.


Tällä hetkellä kaikki tämä on niin v a l t a v a a, että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi. Summa summarum, tämä kolmas blogivuosi oli siis monella tapaa käänteentekevä. Olen onnellinen siitä, että uskalsin vihdoin tehdä ratkaisuja vuosikausia mielessä muhineisiin asioihin liittyen, kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta. Vaikkakin tieto siitä, että maitojunat liikennöivät edelleen, on kuitenkin kieltämättä ihan lohdullinen. Ja jos niin käy, totean vain lungisti olkiani kohautellen, että "tämä nyt oli vaan tällainen kokeilu". Hehheh. Kuten sanottua, niin valtavaa, että siitä on näköjään pakko repiä huumoria.


Muusan elokuun neljäs vuosi tulee siis olemaan allekirjoittaneelle mitä todennäköisemmin entistä jännitävämpi, taloudellisesti köyhempi, mutta toivottavasti monella muulla tavalla sitten sitäkin rikkaampi. Mutta niin kuin tähänkin asti, valitsen aina sen kauneimman reitin! Ja jos ei se sitä jo ole, teen siitä kauniin. Ihan niin kuin Elsie de Wolfe. Ja toivottavasti te kaikki ihanat lukijani pysytte messissä, sillä teillä on ollut tärkeä rooli tällä matkalla tähänkin asti! <3

Olisipa muuten kiva kuulla, mikä teillä on ollut se viimeinen kimmoke blogin perustamisen taustalla!

Ja ps. muistettakoon tämä kolmas blogivuosi myös siitä, että hylkäsin automaattiasetukset myös valokuvatessa! :)